Tirso de Molina

pienoiskuva|upright|Tirso de Molina. Tirso de Molina (oikealta nimeltään ''Fray Gabriel Téllez''; 24. maaliskuuta 1579 Madrid – 20. helmikuuta 1648 Soria) oli espanjalainen kirjailija ja munkki.

Gabriel Téllez toimi munkkina Orden de la Merced -nimisessä veljeskunnassa Toledossa ja muuallakin. Myöhemmin hän sai Kastiliassa huomattavan luostarilaitoksen johtajatehtävän. Kun paljastui että hän kirjoitti papintoimensa lisäksi jopa komedioita, hän joutui kiihkouskovaisten vainon kohteeksi ja hänet karkotettiin kahdesti Madridista. Hänen teksteissään piikiteltiin aatelistoa ja nousukkaita, mikä ärsytti jopa hoviväkeä. Tämän vuoksi hän jätti kirjoittamisen useiksi vuosiksi.

Tirso de Molinan huomattavimmat proosateokset ovat ''Los cigarrales de Toledo'' (''Toledon puutarhat''), joka koostuu kevyistä tapainkuvauksista, ja ''Deleitar aprovechando'' (''Huvi ja hyöty''), joka sisältää vakavia moraalisia kertomuksia. Näytelmäkirjailijana Tirso de Molina oli omaperäinen. Hän perusti näytelmänsä oman aikansa “uuden draaman” oppiin, jossa pyrittiin eroon vanhan tyylin kaavamaisesta draamasta. Hän kirjoitti noin 400 näytelmää, joista on säilynyt 86.

Tirson pääteos on näytelmä ''El burlador de Sevilla y el convidado de piedra'' (''Sevillan viettelijä ja kivinen vieras'') vuodelta 1630. Sen päähenkilö on Don Juan. Näytelmässä hän on hidalgo, joka voimantunnossaan kohottaa itsensä yli-ihmiseksi mutta jonka on lopulta tunnustettava voimiensa rajallisuus. Hän on henkisesti kypsymätön ja kyltymättömän nautinnonhaluinen. Naisia kohtaan hän on vastuuntunnoton ja ylimielinen. Näytelmän naishahmot ovat aidon vereviä ja elämänläheisiä. He antavat kuitenkin miehen pettää itseään. Kirjailija kuvaa avioliiton ulkopuoliset suhteet epätäydellisinä, kun taas avioliitto tarjoaa paremman suhteen. Luultavasti kirjailija on saanut teokseensa aineksia rippituolista, jossa hän on rippi-isänä kuunnellut seurakuntalaisten selostuksia elämästään ja syntiinlankeemuksistaan. Wikipedian tuottama